Metsäluonnon monimuotoisuudesta

Metsäluonnon monimuotoisuudesta

Ihminen elää luonnosta ja ympäristön varassa. Jo vuosikymmenten ajan olemme kuitenkin ihmiskuntana ylittäneet ne rajat, joilla ympäristöä voidaan hyödyntää vaarantamatta tulevien sukupolvien ja luonnon hyvinvointia.

Luonto on meille ruoan, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja vaurauden lähde. Ymmärrämme luonnon aineettoman sekä aineellisen arvon. Luonto luo työtä ja toimeentuloa, mutta on myös tärkeä osa arjen viihtyvyyttä – oma lähimetsä tai luontopolku virkistää ja voimistaa keskellä arkea. Ruokaturva ja omavaraisuus vaativat vastuullista politiikkaa.

Hyvinvoiva ja elinvoimainen luonto on meille itseisarvo.

Kohdassa 3. "Vanhoja metsiä ja mahdollisesti suojeluunkin sopivia alueita ei enää käsitellä voimakkaasti, harvenneta ja hakata. Talousmetsissä siirrytään kokonaan jatkuvapeitteiseen metsätalouteen".

Olen itse aistinut, että aika huomattava osa metsäalan ammattilaisista ei hyväksy siirtymistä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsätalouteen. Sellainen vaade on kohtuuton ja sitä koskeva vaatimus on perusteltava yksityiskohtaisesti ja paremmin. Jatkuvapeitteisyys voi olla jonkun silmissä ihanteellinen tilanne, mutta siihenkään tavoitteeseen ei päästä luopumalla kokonaan metsän hakkaamisesta, koska poimintahakkuu, jossa suurimmat puut hakataan pois, kuuluu olennaisena osana jatkuvapeitteiseen metsänhoitoon. Sitä paitsi menetelmä onnistuu lähinnä kuusimetsän kasvatuksessa.

Ristiriita on myös kohdassa, missä puhutaan vanhoista metsistä ja vaaditaan niiden voimakkaan käsittelyn kieltämistä. Vanhat metsät ovat tyypillisesti lopettamassa kasvuaan ja niiden elintoiminta alkaa ennemmin tai myöhemmin taantua. Vanha metsä voi aiheuttaa jopa uhkan kaupungin asukkaiden turvallisuudelle.  "Vanha metsä" on sitä paitsi järeydeltään arvokkainta kaupallista materiaalia, jonka hyödyntämiseen kaupungilla on omissa metsissään myös velvollisuus. Kaupungin on hoidettava hyvin yhteistä omaisuuttamme ja metsien osalta siihen kuuluu myös ns. päätehakkuu ja uuden metsän alulle paneminen tulevia sukupolvia varten.

Metsä ei ole ikuisesti samanlainen vanhanakaan Se uudistuu ennemmin tai myöhemmin luontaisesti, kun "ikimetsä" on kaatunut vanhuuttaan ja antanut tilaa "jatkuvalle kasvulle". Jos metsä jätetään hoitamatta, niin kohta lähiasukkaat alkavat vaatia metsän "siivoamista" roskapuustosta jne. mikä vaatii lähes aina jonkinasteista hakkuuta.

Keskusta puolustaa perinteistä tietoon, kokemukseen ja metsälainsäädäntöön perustuvaa metsänhoitoa, joka on tuonut maahamme hyvinvointia ja vaurautta. On perusteltua puolustaa kaupungin metsien tasapainoista hoitoa, missä voidaan ottaa asiallisesti huomioon monimuotoisuusnäkökulmat perinteisen metsänhoitomenetelmien rinnalla.

Jyväskylän kaupungin Metsäohjelma 2023 on monin tavoin edistyksellinen.